Slider

ABC for taking care of yourself

12/05/2017

Vähän aika sitten kirjoittelin, että kuinka stressaantunut olenkaan ollut viime aikoina. Viime viikolla olin aika lailla hajoamispisteessä ja päätin, että nyt pitää asioiden muuttua, sillä en kestä enää kauaa tätä olotilaa joka mulle aiheutui erityisesti koulun ja töiden takia. Olin jo siinä kunnossa, että sängystä oli vaikeaa päästä ylös, normikeskusteluja mun kanssa ei pystynyt käymään, sillä vaan vinguin tai tiuskin takaisin ja voivottelin tilannetta. En ollut vaan minä. Nyt otettiin poikaystävän kanssa viikonloppuna pieni getaway ja se kohensikin hirveästi mun oloa, vaikka olinkin sattumoisin korkeassa kuumeessa. Kirjaimellisesti en saanut mitään tehtyä. Päätin, että nyt rupean panostamaan itseeni ja omaan hyvinvointiini, ja nyt ajattelinkin jakaa nämä vinkit teidän kanssanne, mitkä helpottivat mun pahinta stressiä mistä oon ikinä kärsinyt.
A.  Ensinnäkin, ota aikaa itsellesi. Älä ota yhdelle illalle töitä, vaikka kuinka tuntuisi siltä, että pitäisi. Vapaailtana voit tehdä jotain itsellesi mieleistä, joka piristää. Mulla tällaista puuhaa on esimerkiksi juuri sarjojen katsominen, ratsastaminen tai vaikkapa ihan vain kävely. Usein kun olen oman ajan tarpeessa, pidän huolta, että myös panostan itseeni. Eli vaikkapa ennen kuin rupean katsomaan sarjoja käyn suihkussa, kuorin kasvojen ihon ja vartalon, sekä sheivaan. Suihkusta tullessa laitan hiusnaamion ja kasvonaamion (niitä olen löytänyt monta uutta suosikkia, joten postausta luvassa aiheesta!), sekä rasvaan juuri kuorimani vartalon ihon. Sen jälkeen vedän villasukat jalkaan ja käperryn peiton alle sarjoja katsomaan ja samalla hoidan käteni ja lakkaan kynteni. Pieni vaivannäkö vie pitkälle ja olo tuntuu heti paremmalta. Jokaisella on omat mieltymyksensä ja toimet jotka piristävät, ja kokeilemalla vain tietää mikä parhaiten toimii oman olon kohentamiseksi. Toisinaan se voi olla selittämäni pamper-ilta, kuin joskus pelkästään aamukahvi auringonnousun aikaan ikkunan edessä voi olla se paras lääke.

B.  Mikä ikinä sua stressaakaan, siihen löytyy aina ratkaisu. Tämä oli mulle vaikea ymmärtää ja uskoa ja sen takia mun stressi vain pahenikin, vaikka kuinka paljon mulle tuota lausetta kailotettiin. Siksi neuvonkin, että ottamalla aikaa itsellesi, ota myös aikaa stressin aiheuttajan selvittämiseen ja sen ratkaisemiseen. Istu alas kahvikupin, paperin ja kynän kanssa ja kirjaa ylös kaikki mitä tulee mieleen. Miksi olen stressaantunut? Mikä olisi mielestäni ratkaisu stressin selättämiseen? Miten siihen voi pyrkiä? yms. Stressi ei enää voi ottaa susta valtaa, kun otat siitä vallan ja saat tunteen, että se ja kaikki muu on sulla hallinnassa.
C.  Tee jotain jossa olet hyvä. Jos sun bravuuria on vaikka leipominen, neulominen, laulaminen tai vaikkapa luistelu, tee sitä. Tekemällä jotain jossa olet hyvä antaa sulle itsevarmuutta ja hyvänolon tunnetta, kun onnistut siinä jossain. Se on sulle mielekästä puuhaa ja näin ollen se tekee sut toivottavasti hieman iloisemmaksi.

(ja tietenkin punaviini auttaa aina, kjeh)

Tässä mun muutama vinkki itsentä hoitamiseen/stressin lievittämiseen! Viime viikosta oon saanut itseni vedettyä ylös näillä, katsotaan mitä muuta keksin tässä tulevien viikkojen aikana! On ollut ihanaa huomata, että miten nämä mun tavat on toiminut, sillä löydän itseni nauramasta ja nauttimasta omasta olosta. Poikaystävältä tulee kommenttia, että onpa ihanaa nähdä kun oot niin iloinen taas. Eipä ole oikeastaan mitään parempaa 🖤 Suosittelen kokeilemaan ja otan erittäin mielelläni vinkkejä vastaan millä olette itse lievittäneet stressiä tai muuten vaan kohentaneet oloanne!

GREY AS THE WEATHER

11/28/2017

Otsikko sanoo kaiken ja kaiken mitä oon varmaan jokaisessa viimeisimmässä postauksessa valitellut... Tämä syyssää ja sen tuoma harmaus! Mutta jotain positiivista tästäkin löytää, eli mä olen saanut aikaiseksi otettua ensimmäiset syksyn asukuvat! Tässä tulee siis ennen näkemätön, väsynyt, silmäpussit omaava ja sunnuntai-brunssin jälkeen kylläinen Elizabeth kaikessa harmaudessaan. Viime aikoina oon ollut tooooodella stressaantunut (en voi edes painottaa tuota sanaa tarpeeksi) oikeastaan kaikkien elämän osa-alueiden tiimoilta ja sen näkeekin parhaiten mun silmien alle ilmestyneistä pusseista, joita yritin hieman peitellä meikillä kiireessä sunnuntaina aamupäivästä, kun tuli äkkilähtö brunssille.
Hat - Zara
Coat - Zara
Knit - Zara 
Pants - Zara
Bag - Michael Kors
Scarf - Mom's closet
Shoes - H&M
Näitä asupostauksia tehdessäni alan tajuamaan, että mun koko vaatevarasto taitaa koostua pelkästään Zaran vaatteista...
Pahoittelut kuvien laadusta, tällä kertaa kameran takana oli mun poikaystävä ensimmäistä kertaa. Näitä ei pystynyt edes muokkaamalla pelastaa sen enempää. Pitääpä opettaa se kunnolla, niin saan itselleni siitä oman hovikuvaajan :-)



5 lempisarjaani syysiltoihin!

11/25/2017

Mikä olisi muka parempaa, kuin käpertyä sänkyyn peiton alle tyynyjen keskelle villasukat jalassa, jokin kuuma juoma kädessä (esimerkiksi itse olen ottanut jo varaslähdön glögiin n. kuukausi sitten!), avata Netflix ja katsoa lempisarjaa niin pitkään, että se kysyy "oletko vielä siellä?"? Ei oikeastaan mikään, ellei kuuman juoman lisukkeeksi ilmesty yhtäkkiä jostain kurkkua ja american dippiä. Nam.
                      Haluankin siis esitellä teille mun syksyn lempparisarjat, joita jaksan katsoa aina uudestaan ja uudestaan, ja laskea päiviä, tunteja ja sekunteja kyseisin sarjojen uusiin tuleviin tuotantokausiin! Mun maku on hyvin laaja sarjojen kohdalla. Komedia, kauhu, jännärit... kaikki kelpaa. Ainoa mikä saa mut oikeasti koukuttumaan on tapahtumarikas juoni ja nopea tapahtumien kulku. Vihaan sitä, kun sarjat jää heti alussa junnaamaan paikoilleen ja vasta ehkä neljännessä jaksossa oikeasti tapahtuu jotain kiinnostavaa. Siitä voi olla varma, että meitsi on sulkenut ikkunan jo toisen jakson viidennen minuutin kohdalla. Sarjassa pitää myös olla järkevä tausta ja tapahtumakaari, vaikka kyseessä olisikin komedia. Sellaiset sarjat, joissa näyttelijät ovat luokkaa Ö ja tapahtumat sitäkin kyseenalaisimpia, tulee harvoin edes esittelytekstiä pidemmälle silmäiltyä. Eniten pidän sarjoista, joiden miljöö sijoittuu niin sanotusti todelliseen maailmaan ja erityisesti nykyaikaan, mutta yllättäviä poikkeuksiakin on. Mutta siirrytäänpä jo itse sarjoihin!

               1. How To Get Away With Murder

Tähän koukutuin jo pari vuotta sitten, kun ensimmäinen tuotantokausi kyseistä sarjaa saapui Suomen Netflixin valikoimaan. Sarja täyttää kaikki kriteerit, jota ylempänä jo listasinkin; tapahtumat alkavat heti, eivätkä ne jätä ketään kylmäksi. Sarja on lajiltaan draama, mutta siihen on mahdutettu loistavasti myös paljon huumoria mukaan, vaikka juoni on pääasiassa (ainakin sarjan alussa) hyvin synkkä teemaltaan. Sarja kertoo lakiopiskelijoista ja heidän professoristaan Annalise Keatingistä (Viola Davis). Koko luokka saa itsensä vahingossa valtaviin ongelmiin, joka sitten antaakin perustan koko sarjalle ja sen tapahtumille. Sarjan hahmoihin ja heidän elämäntilanteisiin on myös tietyllä tavalla helppo samaistua, koska he ovat samassa ikäryhmässä kuin itse. Tapahtumiin on hyvin vaikea samaistua tietenkin, mutta you get the point. Olisittepa nähnyt meidän onnen kaverini Islan kanssa kun lähdettiin 2016 kesällä meidän Jenkkireissuun ja tajuttiin, että meillähän on nyt käytössä Jenkkien valikoima kun ollaan täällä, eli pystyttiin katsoa tuotantokausi HTGAW:sta jota ei vielä vuoteen ollut Suomen valikoimassa. Siihen kulutettiinkin yksi päivä Los Angelesissa kun lämpöä oli 42 astetta ja ulkona suorastaan suli. Päätettiin ulkona tarpomisen sijaan maata sängyssä jäädytetyt vesitonkat kainalossa ja katsoa uusin tuotantokausi. 

              2. Game of Thrones

Tämän sarjan hehkutus tulee varmaan monelta jo korvista ulos! Omalla kohdallani aina vannoin, etten rupea katsomaan kyseistä sarjaa, sillä mua ei ole ikinä kiinnostanut mikään fantasia tai muu vastaava oikeastaan yhtään. Kuitenkin viimeisen vuoden tai kahden aikana olen kuullut niin monelta tutulta kuin tuntemattomalta, että kuinka paljon näytän yhdeltä sarjan näyttelijöistä. Paras oli loppukesästä Hernesaaren Rannassa, kun eräs mies käveli ohitseni, osoitti mua ja olin jo varma, että sieltä tulee joku seksistinen, alentava kommentti. Mutta ei, mies osoitti mua ja huusi "Sansa Stark!". Viimeisin oli mun luokkalaisen suusta kun aloitin koulun. Kysyi, että olenko ikinä katsonut Game of Thronesia, sanoin kyllä. Sitten hän sanoi, että "en uskaltanut sanoa ekalla viikolla, ettet ajattele, että oon ihan hullu, mut näytät ihan Sansalta! Sanoin mun miehellekin, että mun luokalla on Sansa!". Sen jälkeen uskoin, että ehkä mä sittenkin näytän Sansa näyttelijältä Sophie Turnerilta, joka oli aiemmin mulle todella vaikea uskoa, vaikka kuulinkin sitä usein esimerkiksi baarireissuilla. 
                 Uskon, että harvalle tämän sarjan juoni ja teema ovat tuntemattomia, mutta raotanpa silti hieman verhoa! Sarja sijoittuu siis maailmaan, jossa on eri kuningaskuntia ja ns. "läänejä", joita lordit ja tietyt suvut hallitsevat. Jaksojen alkuteksteissä näkee aina tämän kyseisen maailman kartan ja läänit sekä kuningaskunnat. Miljöö, puvustus ja esimerkiksi miekkailu antavat kuvan, että sarja sijoittuisi vaikkapa keskiajalle, mutta sitten muistaakin, että maailma ei ole oikea tai millään tavalla verrattavissa meidän maailmaan ja, että sarjassa on paljon yliluonnollisia asioita, joka tekeekin sarjasta mielenkiintoisen. Mulla ainakin mielenkiinto heräsi juurikin siinä, että kuinka samanlainen sarjan maailma oli esimerkiksi meidän keskiaikaa, joka ollaan totuttu näkemään elokuvista tai dokumenteista. Ihan älyttömän vaikeaa selittää, että millainen kyseinen maailma on, mutta se juuri mut koukuttikin, että miten samanlainen se oli, mutta samaan aikaan miten erilainen. Sarja käsittelee myös hienosti nykypäivänä pinnalla olevia aiheita, eikä siinä ole kainosteltu minkään suhteen, vaan kaikki näytetään valkokankaalla niin kuin ne ovat, hienostelematta. Sarjaa onkin kehuttu siitä, miten se on esimerkiksi ottanut kantaa feminismiin ja antanut sille paljon näkyvyyttä juonensa mukana.

               3. Modern Family
Tämä sarja ei luultavasti paljon esittelyjä kaipaa. Sarjaa on tullut jo yhdeksän tuotantokautta ja siihen ei vaan kyllästy millään. Se on helppoa huumoria, jota voi vaan lösähtää katsomaan sohvalle rankan päivän jälkeen ja mennä ihan uusin mielin unten maille jälkeenpäin. Moderni Perhe kertoo kolmen tavallisen eri Jenkkiperheen arjesta, jotka ovat sukua toisilleen. Juoni onkin ehkä juuri siksi niin mukaansa tempaiseva, koska suureen osaan juonen tapahtumista on helppo samaistua oman perheensä kanssa. Sarjan näyttelijät ovat erinomaisia ja ihanan tavallisia ihmisiä alusta alkaen, ja heistä on helppo pitää. Sarjan näyttelijäkaarti on pysynyt samana alusta asti, mikä onkin hienoa, sillä lapsinäyttelijät ovat saaneet kasvaa yhdessä sarjan kanssa ja juoni on mainiosti kirjoitettu myös sen ympärille. Muuta en voi oikein sanoa, kuin että suosittelen erittäin lämpimästi, erityisesti koko perheelle! 

                4.  Stranger Things

Tästä varmasti jokainen on kuullut viimeistään tämän vuoden lokakuussa, jolloin uusin, toinen tuotantokausi tuli ulos! Olen patistanut kavereitani katsomaan, sillä tämä sarja on taas yksi poikkeus mun sääntöön, kun sanoin etten pidä fantasiasta tai sci-fistä. Tämä sarja sijoittuu 80-luvulle Hawkinsin kuntaan. Sarja on sci-fiin päin suuntautunut ja näyttelijät ovat ihan älyttömän hyviä ikäisikseen. Pääosissa ovat nuoret pojat Will, Dustin, Mike ja Lucas. Sarja alkaa Willin katoamisella, josta juoni lähteekin rullaamaan hyvää tahtia. Pääosiin saadaan lisävahvistuksia sarjan etenemisen myötä. Sivuosanäyttelijät ovat myöskin todella taitavia, eikä oikeastaan yksikään näyttelijäsuoritus jätä kylmäksi! Miljöö on sarjassa upeasti toteutettu ja vakuuttava. Vaikka ei pitäisi sci-fiteemaisista leffoista, sarjoista tai kirjoista, tämä on silti ehdoton poikkeus! Syksysi on pelastettu kun aloitat tämän katsomisen.

                 5. Making A Murderer
Haluan myös heittää soppaan mukaan dokumenttisarjan, sillä pidän niistä fiktiosarjojen lisäksi paljon. Huomaattekin varmaan jo, että murhamysteerit ja kaikki jännäri/kauhu kiinnostaa mua ihan hirveästi. Tämä on ehkä hieman varjoon jäänyt Suomen Netflixissä, mutta rupesin itse sitä seuraamaan, kun sain tietää siitä seuraamieni Jenkkisivustojen välityksellä. Dokumenttisarja kertoo miehestä nimeltä Steven Avery, joka on mitä luultavammin lavastettu toimittajanaisen murhasta. Aluksi mies vaikuttaa mahdolliselta syylliseltä, mutta lopulta juttu menee niin hämäräksi myös poliisilaitoksen osalta, että ei enää tiedä mihin uskoa. Jokaisen jakson jälkeen jää vaan hämmästyneenä tuijottamaan tyhjyyteen, että miten voi olla mahdollista virkavallan sotkea asiat noin pahasti ja olla niin korruptoitunut? Sarja saattaa alkaa joidenkin mielestä hitaasti, mutta kun jaksaa odottaa, se muuttuu kivenheitolla tajunnanräjäyttäväksi mysteeriksi, joka on kerännytkin maailmanlaajuisesti erilaisia teorioita mahdollisista tapahtumista liittyen kyseiseen murhaan. Muistutan vielä, että sarja on dokumenttisarja, eli kaikki mitä siinä näytetään on oikeasti tapahtunut ja kaikki sarjassa näkyvät ihmiset ovat oikeasti olemassa. Sen meinaan saattaa unohtaa, kun meno menee aivan päättömäksi peittelyn ja muun ohella. Tässä jotakin jännittävää pimeiden syysiltojen piristykseksi!

Siihen päätänkin mun lempisarjojen esittelyn! Toivottavasti löysit jotain uutta katsottavaa omiin iltoihisi ja jätä ihmeessä omia lempisarjojasi kommentteihin! Tuntuu, että olisin kolunnut koko Netflixin läpi, enkä löydä enää mitään mielenkiintoista katsottavaa, joten ehdotuksia otetaan erittäin mielellään vastaan!

YELLOW IN NOTTING HILL

11/22/2017

Tässä tulee ehkä mun koko vuoden lempiasukuvat! Huomaako jo, miten tää pimeä, kostea syksy/alkutalvi masentaa mua, kun palaan vaan kesäkuviin ja -asuihin, varsinkin kun on hinku päästä takaisin Lontooseen missä nämä kuvat ovat räpsäisty? Pitäisi varmaan ottaa jotain syysasukuviakin, mutta viime aikoina se on ollut erittäin hankalaa sovittaa aikatauluja ja pimeyden tuloa yhteen.
                   

  • Pants - Zara 
  • Shirt - Zara
  • Shoes - Michael Kors
  • Biker jacket - Zara
  • Bag - Michael Kors
  • Sunglasses - Quay Australia

                   Ensinnäkin tää asu oli mulla kovalla käytöllä kesästä, sillä vihdoin sain itseni totutettua käyttämään väriä päälläni ja vieläpä kahta samaan aikaan. Olin myös korvia myöten ihastunut kesän lopulla off shoulder -paitoihin ja samoin croptop -tyyliisin paitoihin, joten tämä keltainen kaunokainen Zarasta vei täysin multa jalat alta ja se nähtiinkin useasti mun päällä kun suunnattiin esimerkiksi kavereiden kanssa ulos viettämään kesäiltaa. Paidan leikkaus ja tyyli tekee siitä myös todella mielenkiintoisen.
                  Korkeavyötäröiset housut ovat aina olleet mun lemppareita farkuista lähtien ja kesän alussa ihastuin kovasti suoriin, leveälahkeisiin housuihin. Housut oli pakko ostaa varsinkin, jos vyötäröä koristi leveä "vyötärönauha", niin kuin näissä kyseisissä housuissa. Ostin alkukesästä saman malliset housut, mutta jotka olivat paljon laskeutuvampaa kangasta ja tavallaan "juhlavammat". Näihin ihastuin, koska ne ovat hieman rennomman tyyliset ja niistä saa tavallaan seiloriviboja. Kangas ei ole myöskään niin laskeutuvaa ja myöskin rennomman oloiset, sillä kangas on todella kevyttä. Näitä on helppo parittaa erilaisten croptopien tai neuleiden kanssa ja pystyraitakuvio tekee yksinkertaisestakin asusta mielenkiintoisemman kertaheitolla.
                   Nahkatakki on ollut aina must-asuste mun vaatekaapissa. Se on takki, johon turvaudun aina kun vaatekriisi iskee, eikä ideoita tunnu olevan. Se pelastaa pahat päivät ja saa asun näyttämään siltä, että sitä olisi edes jonkin verran mietitty. Siksi olenkin ollut tarkka aina siitä, miltä bikertakki näyttää. Tämän kotiutin keväällä, sillä vanha nahkatakkini oli jo nähnyt parhaimmat vuotensa ja päässyt kulahtamaan muodostaan pahasti. Niinpä monta kuukautta etsin uutta täydellistä nahkatakkia ja se löytyi vihdoin (taas kerran) Zarasta. Nahkatakkia kohtaan mulla on tarkat kriteerit:

  1. se pitää sopia mun budjettiin (eli mielellään alle 150€)
  2. Tekonahkan tulee näyttää mahdollisimman aidolta, eli se ei saa näyttää vähänkään muoviselta
  3. Napit, vetoketjut ja muut yksityiskohdat mitä takissa saattaa olla tulee olla hopeiset (oikeastaan missään mitä ostan, ei saa olla kultaa. Olen tarkka jopa farkunnapeista)
Kirjaimellisesti en osta mitään, jossa on kultaa näkyvillä. En koruja, kelloja, laukkuja tai vaatteita. Jostain syystä pidän vain hopeasta ja olisin erittäin epävarma itsestäni, jos päälläni olisi kultaa missään muodossa tai koossa (tosi outoa, I know). Taas kerran haluan postauksen lopuksi pahoitella jotain ja tällä kertaa sitä, että postailen vaan näitä kesäkuvia! Kesällä mulla ei ollut yksinkertaisesti vain aikaa kirjoittaa blogia, vaan päivitinkin sen sijaan Instagramia tiuhaan tahtiin. Nyt haluan kuitenkin saada nämä kuvat esille tänne blogin puolellekin. Yritän saada tässä seuraavien viikkojen aikana muutakin materiaalia tänne blogin puolelle kuin vain näitä keskisormea näyttäviä kesäkuvia. 

LOS ANGELES - TIPS! OSA 2

11/16/2017

Aika palailla taas Los Angeles -teemaan! Tällaisina syyspäivinä kaipaileekin kyseiseen aurinkoiseen kaupunkiin takaisin aivan hirmuisesti. Viime aikoina olenkin kärkkynyt ensi keväälle tai kesälle lentoja Losiin, mutta halvat menivät ohi nenän edestä ja sen jälkeen on ollut hieman hankalaa saada aikatauluja sopimaan yhteen, jotta pystyisimme varata matkan.
                     Los Angeles on ehdottomasti yksi mun lempikaupungeista Jenkeistä, ehkä jopa koko maailmassa. Sieltä löytää aivan kaiken mitä voisi ikinä kuvitella, eikä tekeminen lopu kesken ympäri vuorokauden. Viimeksi kirjoitinkin pääasiassa Hollywood -kyltistä, joka on yksi mun suosikkikohteista Losissa. Tällä kertaa sujautan mukaan paikan nimelta Venice ja tarkemmin ottaen luultavasti Californian tunnetuimman ja puhutuimman rantakaistaleen kuin Venice Beach, sekä kylkiäisinä Santa Monican, joka on Venice Beachin vieressä ja omaa aluettaan. Niin kuin nimi jo kertoo, Venice Beach on ranta. Sitä reunustaa kaksi rantakatua, toinen pyöräilijöille tai muille nopeammin eteneville ja toinen taas on kojujen, muusikoiden ja taiteilijoiden, sekä muiden kiinnostavien ihmisten reunustama kävelykatu, jonka varrelta löytää jonkin verran kauppoja sekä ravintoloita. Venice Beach on täydellinen paikka "people watching" -puuhasteluun eli ihmisten katseluun (tai miten ikinä sitä harrastusta suomeksi edes kutsutaan), sillä sieltä löytää minkälaista tahansa menninkäistä mitä mieli uskaltaa edes kuvitella. Ilmapiiri alueella on rento ja vastaanottava, eikä luvassa voi olla mitään muuta kuin hyvin vietetty päivä, jos päättää lähteä Venice Beachin suuntaan!
                        Rantakatu on muutaman kilometrin pitkä ja sen eteläosasta löytää upeita taloja pihoineen, jotka ovat aivan rannan vieressä. Niitä kannattaa ehdottomasti mennä ihastelemaan ja kadun päädystä löytääkin paljon ravintoloita ja kahviloita, sekä tunnetun Venice Beach -kyltin ja laiturin, jota pitkin pääsee käyskentelemään. Noin puolimatkassa rantakatua löytää siis Venice Beachin ytimen, eli missä kaikki mielenkiintoinen ja kumma sijaitsee. Siellä on paljon taidetta, sekä musiikkia ja ihmisiä joka lähtöön. Suosittelen käymään myös paikallisten kanssa keskusteluja, sillä sieltä löytää mitä mukavimpia ihmisiä ja kuulee mitä kiinnostavimpia keskusteluja. Rantakadun varrelta löytää myös isoja skeittikaukaloita, joista saattaa bongata aina aika ajoin jonkun kuuluisan skeittaajan viettämästä aurinkoista päivää rannalla. Myös muutkin julkimot viihtyvät kyseisellä rantakadulla ja tällaisia ovat esimerkiksi Justin Bieber, joka on useasti bongattu Venice Beachiltä pyöräilemästä.
                          Kun katua pitkin kävelee pohjoiseen, varrelta löytyy upeita hotelleja ja lopulta horisontissa häämöttääkin jo maailmankuulu laituri Santa Monica Pier. Tästä tietääkin jo, että on saavuttu Santa Monican alueelle, joka on hieman parempaa aluetta kuin Venice ja sen huomaa jo naapurustojen ilmeestä. Santa Monica Pier on suuri laituri, jonka päälle on rakennettu pienehkö huvipuisto. Laiturilta löytää myös muutamia ravintoloita sekä pikaruokaloita, ja kahviloita. Laiturilta on upeat maisemat kukkuloille ja pitkälle merelle, sekä rannalle. Laiturilla on yleensä myös paljon kojuja, sekä muusikkoja. Laiturin päässä oli muistaakseni jonkinlainen poliisiasema.
 Venice Beach on myös tunnettu ulkoilmasalistaan, jossa järjestetään vuosittain Muscle Beach -tapahtuma, jossa kehonrakentajat ottavat mittaa toisistaan. Sali toivottaa toki kaikki tervetulleiksi, mutta kehonrakennus näkyy vahvasti salilla! Mikä olisikaan parempaa, kuin treenata rannan tuntumassa auringon lämmössä? Tunnetuin salilta kuuluisuuteen noussut on tietenkin Arnold Scwarzenegger, joka aloitti uransa kehonrakentajana ja kaikki lähti tältä salilta.
Tässä taas tämä osa Los Angeles -sarjapostauksesta! Olin kirjoittanut tämän jo valmiiksi muutama päivä sitten, mutta jostain syystä blogger ei suostunut tallentamaan ja oli poistanut osan tekstistä, joka mielestäni oli parempi. Nyt olen aiiiivan liian väsynyt tarinoimaan sen enempää kahden uuvuttavan koulutuspäivän jälkeen ja haluan postata tämän jo! En osaa muuten yhtään arvioida, että minkä pituisia tällaiset postaukset pitäisi olla. Kirjoitanko pidempiä vai lyhyempi tekstejä? Mutta toivottavasti tässä oli taas riittävästi infoa Losin ihmeestä Venice Beachistä, ensi kerralla taas jotain muuta. 

Pastels

11/10/2017

Top - ZARA | Pants - ZARA 
Tässä tulee asukuvia, jotka ovat jo saaneet muhia jonkin aikaa tiedostojen kätköissä omassa rauhassaan koskemattomina. Kuitenkin tämä asu on yksi mun loppukesän lemppareista ja halusinkin sen takia välttämättä nämä kuitenkin julkaista ja näyttää tämä pastellipläjäys teille. Toki näette asussa vain sinisen paidan ja valkoiset housut, mutta munlaiselle värittömälle ihmisellä tämä värimäärä on ihan mieletön! Yleensä mun päällä näkee pelkkää mustaa tai ainakin puolet asusta koostuu kyseisestä väristä. Jos ihmettelette, miksi kenkiä ei näy kuvassa on sen takia, että aamulaiskuudessani jalakaan päätyivät muistaakseni "suihkusandaalit" eli tutummin omaan suuhuni Filan fläbyt. Niitä ei ollut tarkoitus kenenkään nähdä, eikä ne sen takia myöskään esiinny kuvissa, kjeh. 
                      Paita oli kovassa käytössä kesän lopussa kun säät vielä sallivat sen. Tämän ihanuuden löysin meidän kesän extempore Prahan reissulta Zarasta alerekistä, muistaakseni hintaa oli 8€. Olin jostain syystä aivan myyty tuon tyylisistä hihoista ja kun löysin tämän oli se rakkautta ensi silmäyksellä. Paita toki on minulle koon liian iso, mutta onnekseni se on kietaisumallia, eli paidan saa sopivasti kiristettyä itselleen sopivaksi. Eniten paidassa hihojen lisäksi pidänkin juuri tuosta taakse muodostuvasta rusetista. Paidan kietaisuosat (sovitaan, että niitä kutsutaan tästä eteenpäin helmakkeiksi) eli helmakkeet ovat todella pitkät ja leveät. Niistä syntyykin täydellinen rusetti selän taakse, joka antaa asuun pienen yksityiskohdan. Tosin näiden helmakkeiden pituus on saanut mut epäilemään, että onko rusetti oikeasti tarkoitettu etupuolelle, sillä mulla se ainakin olisi mahdollista. En sitten tiedä onko näin, mutta itse pidän rusetista selkäpuolella. Olen toukokuusta lähtien ollut jostain syystä addiktoitunut kynsilakkoihin (taisin aiemminkin kirjoittaa tästä "ongelmasta"?) ja en voi muuta kuin ihastella miten tuo keltainen kynsilakka sointuu vaaleansiniseen paitaan. Ah, niin söpö.
                           Housut ovat myöskin Zarasta kotoisin ja kotiutettu kesällä poikaystävän ja parhaan kaverin mahtavan yhteistyön toimin. Olin päättänyt kaupassa, että en näitä osta, sillä saman tyyppiset housut löytyvät jo vaatekaapistani. Kuitenkin eräänä lauantaina kun olin töissä tuli sellainen olo, että ei hitsi, mun on aivan pakko saada ne housut ja aivan pakko laittaa ne tänään illalla jalkaan kun lähdetään viihteelle. Muuten en voi lähteä minnekään. Siitä alkoi poikaystävän ja parhaan kaverin pommitus, että tuokaa mulle housut, kun olivat molemmat kaupoilla. Siellä ne kaksi pistivät voimansa yhteen, tapasivat Zaran edessä, etsivät mulle housut ja toivat kotiin, ja sain kuin sainkin pitkän harkinnan jälkeen housut jalkaan. Nämä housut ovat mallia, jonka lahkeet katkeavat nilkkojen yläpuolelle, noin pohkeiden puoliväliin. En muista oikeaa termiä mallille, mutta ovat niin ihanat korkean vyötäröön yhdistettynä. Nyt syksyllä mua on hirveästi houkutellut ostaa nämä mustana ja käyttää sukkahousujen kanssa, mutta en ole viekä raaskinut tehdä sitä sijoitusta, sillä luultavasti jäätyisin noissa näillä keleillä, vaikka olisi sukkahousut alla. Materiaali on erittäin ohutta ja esimerkiksi noista valkoisista paistaa alushousut läpi jos ei ole niitä tarkkaan valinnnut.
                            Itken myöskin mun pitkiä hiuksia jotka mulla on vielä kuvassa. Ne menivät niin helposti nutturalle ja näyttivät hyvältä myös auki ilman, että niille tarvitsi tehdä mitään. Tyhmänä menin kampaajalle ja käskin leikkaamaan huonot pois. Sinnehän meni puolet mun pituudesta ja hiuksia ei saa enää edes alanutturalle. Kaiken kukkuraksi mulla on ei-toivottu otsatukka, joka ei pysy sitten missään, jos haluan sen pysyvän pois tieltä. Itkuitkuitku. Noh, onneksi hiukset kasvavat, mutta en ole henkisesti valmistautunut siihen aikaan, jonka se koko prosessi vie. Tuntuu, että joka kerta käy samalla tavalla ja ikinä en opi!

Casual

10/19/2017

Leather jacket - ZARA | Shirt - BikBok | Jeans - BikBok
Päätinpä postata tämänkin asun, vaikka se on niin yksinkertainen kuin vain mahdollista asun on olla. Myönnän, että olin tämä päällä koulussa, jonka vuoksi yksinkertaisuus, sillä meillä pitää olla joko mustat tai mustavalkoiset asut päällä jos meillä ei ole pelkästään teoriapäivä yhtenäisyyden vuoksi, sillä koulussa käy asiakkaita ja kuva meistä opiskelijoista pitää olla ammattimainen ja yhteensopiva. Jonkun kirkas keltainen riitelisi hieman toisen sähkön sinisten housujen kanssa, eikö vain? Itse myös pidän tietenkin tästä all black/mustavalkoinen -pukeutumisesta, sillä erittäin harvoin mun päällä näkee väriä, varsinkaan kirkasta sellaista. Tämä nahkatakki tuli kotiutettua keväällä Zarasta. Mulla on ollut vuosia jo sama nahkatakki (joka sekin oli Zarasta), jonka olin ostanut joskus aleista ja joka oli aivan liian iso mulle, varsinkin sitten, kun tuli sen aika kulahtaa kun tungin alle kerroksen huppareita ja neuleita kylmien säiden tullessa. Pitkään etsin uutta, mahdollisimman yksinkertaista, mutta ei muovisen näköistä takkia ja vihdoin löysin sen. Takki on yksinkertainen, mutta siinä on silti jonkin verran yksityiskohtia, kuten napit, muutama vetoketju taskuissa ja hihoissa, sekä olkapäiden "soljet". 
                       Paita tuli syksymmällä liittyneeksi mun vaatepaljouden joukkoon BikBokin aleista sattumalta. Etsin juurikin koulua varten jotain paitoja, jossa pärjäisin myös kylmillä säillä ja se tupsahti alerekistä esiin hintaan 9,90€, josta sainkin vielä jonkun lisäalen (no idea why) ja hinnaksi jäi vähän päälle seitsemän euroa. Se on yksinkertainen valkoinen paidan/collegen välimuoto, mutta siitä tekee hieman kiinnostavamman rinnuksia koristava röyhelö. Farkuista en tarinoi, sillä ne ovat vain tavalliset mustat farkut, jotka tällä hetkellä ovat aivan värinsä ja muotonsa menettäneet, ja suunnitteilla on reissu uusia ostamaan, vaikka farkkuostokset ovat yksi sotatantere sopivien löytämiseksi. 
                         Näettekö mun söpön keltaisen kynsilakan? Viime toukokuun alusta oon ollut jostain syystä ihan hullaantunut kynsilakkoihin ja olenkin kotiuttanut niitä ison kasan siitä lähtien aina kun oon löytänyt kivan värin. Ennen en lakannut kynsiä lainkaan ja saatika viilasin, leikkasin vaan lyhyemmiksi kun sen aika koitti. Nykyään viilaan ja lakkaan joka päivä uuden tuoreen lakan, sekä levitän kaikki mahdolliset kynsinauhaöljyt ja muut. En tiedä milloin mun elämä olisi ikinä ollut tässä tilanteessa, että se on niin kasassa, että löydän inspistä kynsien laittoon. Onko muita kynsiin hurahtaneita tai ootteko löytäneet jonkun muun pienen kauneusrutiinin, jota teette useamman kerran viikossa? Mulle kynnet ja kasvonaamiot joita kotiutan myös kiitettävään tahtiin, ovat nousseet omaksi lempparipuuhaksi iltaisin ennen nukkumaanmenoa, kun katsomme poikaystävän kanssa sarjoja. 

Tallinn

10/18/2017

Nyt on kotiuduttu viikonlopun Tallinnan reissulta, jossa olin ihanien tyttöjen kanssa meidän luokalta. Pienien välttämättömien perjantai 13. päivän sattumien takaamana pääsimme lähtemään reissuun iltapäivästä. Vuokrattiin asunto Tallinnan keskuksesta, kävelymatkan päästä Viru Keskuksesta. Perjantaina käytiin vain syömässä nopeasti ulkona ja mentiin kaikki rättiväsyneinä nukkumaan, jotta jaksettaisiin seuraavan päivän Ilu-messuilla, jonka takia etelään reissasimmekin. Ilu-messut on Tallinnan vastaavat I love me -messut ja koska alaa opiskelemme, olihan meidän pakko käydä ne katsastamassa, vaikka olimmekin kuulleet jonkin verran narinaa messujen laadusta ja koosta.
                     Lauantai-aamu alkoi yhdeksältä ja noin tunnin kuluttua siitä meillä lähti tie kohti messuja. Siellä tuli vietettyä muutama tunti, kun kierrettiin jokainen osasto ja tutkiskeltiin tarjolla olevia tuotteita ja hoitoja. Itse ostin muutaman jutun ripsien kestotaivutuksia varten joita teen, joten omalta kannalta reissu oli hyödyllinen, sillä sain tarvittavat tuotteet halvemmalla mitä olisin Suomesta löytänyt tai netistä tilaamalla saanut. Messuilta lähdettiin suoraan syömään lounasta ja shoppailemaan. Suurimmalla osalla oli jo puhti pois ja vain pari meistä jaksoi kiertää kauppoja. Me muut menimme kahvilaan suunnittelemaan tulevia päikkäreitä. Asunnolle päästyä otettiin rennosti ja ruvettiin myöhemmin illalla etkoilemaan ja valmistautumaan iltaan ulkona. Tämä oli mun ensimmäinen (ja luultavasti viimeinen) baarireissu Viron puolella. Kehumista ei juurikaan ollut (varsinkaan mun kunnossa asunnolle päästyä), mutta ei juuri valitettavaakaan! Menimme Hollywood -nimiselle klubille joka aivan keskustassa. En osaa oikein kuvailla klubia, mutta sanottaisiinko näin, että ei ollut paha paikka niin kuin oletin, mutta ei myöskään klubi, josta olisin ihan wau. Sellanen okei, jota voisin parhaiten verrata Helsingin Capitaliin esimerkiksi. Klubilla esiintyi Alex Adair, jonka takia oikeastaan sinne menimmekin sillä olimme kuulleet, että kyseistä jätkää kannattaa mennä katsomaan ja kuuntelemaan jos vain mahdollista.
                        Seuraava aamu sunnuntaina menikin sitten kauheaa kankkusta parannellessa ja lähtö kotiin häämötti iltapäivällä. Vielä maanantaina meidän porukka kärsi viikonlopun synneistä ja suurin osa oli jäänyt kotiin keräämään voimia. Reissu oli kuitenkin ihan älyttömän hauska, sillä en ole vähään aikaan ollut tyttöporukalla missään ja baariretketkin on jäänyt mun osalta vähäiseksi nykyään, sillä yksinkertaisesti ei vaan kiinnostus enää riitä siihen alkoholin litkimiseen ja valvomiseen! Vaikka kuinka nautin pyöriä tanssilattialla, ei se silti voita omaa sänkyä ja pitkiä yöunia. Onko kukaan muu ennenaikainen vanhus päätynyt samaan tulokseen, että välttelee biletysreissua ihan viimeiseen tappiin asti?

Hi! I spent the weekend in Tallinn, Estonia with a bunch of lovely girls from my class. We went to the local beauty fair and I found all the products I still needed to make LashLift -treatments for much cheaper than I would've found them in Finland or if I had ordered them online. We also went to see how the local nightlife is in Tallinn and I wasn't disappointed nor amazed. We only went to see Alex Adair whom we've heard is a great DJ. The day after was exactly how it is: the day after aka worst hungover I've been in a long time. I don't enjoy going out or drinking alcohol that much anymore to be honest, so this trip took all the juices from me with it, so I had to stay home on Monday too to regain my energy. I think own bed and a good night's sleep goes easily over partying, or am I just being a premature granny?

LOS ANGELES - TIPS! OSA 1

10/11/2017

Heipsan! Kirjoitin tän postauksen kun palasin viime toukokuussa mun viimeisimmältä Jenkkireissulta. Jotenkin se jäi vain kaikessa työkiireessä sun muussa postaamatta, koska ikinä ei löytynyt aikaa editoida kuvia ja sitten se vain unohtui, kuin myös blogikin. Nyt kuitenkin oon taas päättänyt löytää aikaa bloggaamiselle, sillä sain itseni vihdoin ja viimein takaisin koulunpenkille opiskelemaan alaa, joka on ollut aina mun salainen unelma, mutta johon oon niin hirveästi pelännyt hakea! Alasta ja sen opiskelun sujumisesta kirjoitan toisella kertaa, sillä nyt vuorossa on mun ensimmäinen postaus Los Angelesista, mun yhdestä lempikaupungista Amerikan mannuilla. Koska tämä postaus nyt on jäänyt tällä tavalla roikkumaan toukokuusta saakka, eikä ole enää ajankohtainen sillä tavalla, että voisin kirjoittaa "kävin eilen Venice Beachillä" tai vastaavaa, ajattelin, että voisin kirjoittaa muutaman postauksen pituisen postaussarjan sisältäen vinkkejä kyseiseen kaupunkiin matkaaville!
                   Tää oli mun toinen kerta Los Angelesissa ja oltiin siellä yhdeksän päivää. Paljon tuli taas nähtyä ja sinne on aina kiva mennä takaisin. Losissa oli kylpempi mitä yleensä tähän vuodenaikaan, eli noin 25 astetta, joka suomalaiselle on tottakai kuten hellesää. Moni kulki toppatakeissa, me paahduttiin shortseissa ja topeissa. California julisti tänä keväänä päässeensä vuosikausia jatkuneesta kuivuudesta mikä on ihan älyttömän hieno juttu! Näin facebookissa erään kuvaajan kuvasarjan Californiasta eri ajoilta ja niissä näkyy, miten muutos on tapahtunut. Linkkaan sen tähän jos löydän sen (enpä löytänyt tiettyä kuvasarjaa, mutta googlaamalla California out of drought 2017 esimerkiksi löytyy paljon kuvia ja tietoa). Kuivuudesta pääseminen näkyi sielläkin: jonain päivinä satoi ja esimerkiksi Runyon Canyon oli vehreä, eikä pelkästään ruskea savesta, pölystä ja kuivuneista kasveista.
                     Me asuimme Hollywoodissa, oikeastaan ihan sen sydämessä. Se on mulle tuttua aluetta viime kesältä, kun viimeksi siellä majoituin. Hauskaa olikin, että viime kesän kämppä oli viereisellä kadulla, paikallisen Starbucksin baristat olivat samat, ja muutenkin lähellä olevien kauppojen tai ravintoloiden työntekijät olivat tuttuja naamoistaan vuoden takaiselta reissulta, joten tuntui kuin olisi melkein tullut takaisin kotiin. Monelle, joka ei Los Angelesia tai Hollywoodia hyvin tunne kuvittelee, että Hollywood on loistelias paikka, jossa julkkikset liikkuu ja kaikki on tosi "glamour". Tosiasiassa Hollywoodin sydän (the Heart of Hollywood) on siirtynyt lähemmäs Sunset Stripiä, siitä missä se ennen oli Marilyn Monroen ja muiden legendojen aikaan, ja muutenkin kaikki julkkikset ja muu hienous on sieltä kaikonnut. Hollywood on nykyään aika karua aluetta, joka elää pelkästään sillä entisaikojen hohdokkuudella houkutelluilla turisteilla. Kun kävelet Hollywoodin kaduilla, näet paljon kodittomia, narkkareita, sotkuisia katuja ja huonosti pidettyjä rakennuksia. Se on epäsiisti alue, josta kaikki pyrkii pois. Tästä saimmekin paljon kommentteja paikallisilta kun meiltä kysyttiin missä asutaan; "what are you doing in Hollywood? It's not nice there, it's dangerous". Okei, turvaton olo siellä saattaa vähän tulla aika ajoin, varsinkin myöhään illalla, mutta ikinä en ole siellä pelännyt, ja pidän mieluummin siellä oleskelusta, kuin Downtown Los Angelesista, jossa näkee pelkästään lasisia pilvenpiirtäjiä. Vaikka Hollywoodin sydän on ränsistynyt, se tekee sille mielestäni enemmän luonnetta ja tuo mielenkiintoisuutta. Hollywoodissa tottakai sijaitsee edelleen Oscareiden koti Kiinalainen teatteri, jonne pääsee käymään, sekä Dolby Theatre, jossa pidetään monet elokuvien ensi-illat, josta yhteen mekin pääsimme toissakesänä osallistumaan paikan päällä. Sieltä löytyy myös Jimmy Kimmelin studiot, jonka kuvauksiin voi hakea ilmaiseksi lippuja, sekä tietenkin maailmankuulu Walk of Fame.
                       Los Angeles koostuu monesta eri kaupunginosasta, kuten Hollywoodista, West Hollywoodista, Fairfaxista, Santa Monicasta, Beverly Hillsistä... Lista voi jatkua vaikka kuinka pitkään, sillä LA on todellinen suurkaupunki. Kaikilla kaupunginosilla on mun mielestä jotain ominaista ja jotain mikä lyö ihan ällikällä, jota et muualta välttämättä löydä. Oma suosikkini on kuitenkin Santa Monica. Sieltä löytää parhaita ravintoloita, rannan, jota pitkin voi kävellä Veniceen, Santa Monica Pierin ja upeita taloja. West Hollywood on myös näkemisen arvoinen. Se on nykyään tietynlainen "hipsterialue" eli toisin sanoen Helsingin Kallio, jos pitäisi johonkin tuttuun verrata. Sieltä löytää vaikka mitä kiinnostavaa vaatekaupoista kahviloihin, taidegallerioista vintagekauppoihin ja thrift storeihin.
                       Yksi mun mielestä pakollinen aktiviteetti kun Losiin menee on hike Hollywood -kyltille. Se on upea kaukaa, läheltä ja yläpuolelta. Näkymät on mitä upeimmat ja kiinnostavimmat heti matkan alusta: tulet näkemään erilaisia asuinalueita, tavallisia kerrostaloja, tavallisia omakotitaloja, mutta mitä ylemmäksi kukkulaa kuljet, sitä upeammiksi ja hulppeammiksi talot ja tontit muuttuvat ja ne ovat itsessään jo nähtävyys. Mitä mielenkiintoisempia pohjaratkaisuja löytää matkan varrelta ja saat haukkoa henkeä miten upeita talot ovatkaan. Niitä löytyy moderneja, suuria, pieniä, vanhoja, taiteilijataloja, joissa pihat ovat kuin sadusta ja vaikka mitä. Kaiken lisäksi se on oikea urheilusuoritus: ensimmäisen kerran tein tämän muutaman kilometrin pituisen kiipeämisen kukkulalle 40 asteen helteessä sen lisäksi, että matka on jo itsessään apostolinkyydillä kulkien rankka maaston muodon vuoksi. Matkalle kannattaa varata iso (ja kun sanon iso, tarkoitan ihan oikeasti, että ISOIN mitä pystyy kantamaan kun kävelee) vesipullo, sillä Losissa on oikeastaan aina helle ja matka on kuntoa haastava. Ja koska olen tällainen 3-litraa-vettä-päivässä-puolesta puhuja, senkin takia olisi tärkeää, että sitä tulisi juotua tarpeeksi. Matkalla ylös tulee kuitenkin muistaa, että se on luonnonpuisto ja Californian luontoon kuuluvat esimerkiksi kalkkarokäärmeet, joten silmät kannattaa pitää auki, varsinkin jos poikkeaa tieltä jollekin hiekkareitille. Itse olen kuitenkin vain nähnyt sisiliskoja, joten paniikkia on turha ottaa kalkkarokäärmeeseen törmäämisestä.
                           Lupaan, että jos et kiipeä kyltin yläpuolelle, jäät paljosta paitsi. Näkymät ovat upeat ja mikä voisi olla mahtavin fiilis kuin, että tiedät seisovasi legendaarisen Hollywood -kyltin yläpuolella? Maisemat toki on mahdollista nähdä puiston alustakin, mutta parhaiten kaiken näkee juurikin kukkulan huipulta. Sieltä näkee myös toiselle puolelle Hollywoodia varjostavaa kukkulaa; Studio City ja Burbank, sekä muut Hollywoodin/Los Angelesin pohjoispuolella olevista kaupunginosista on mahdollista nähdä niin pitkälle kuin silmä riittää kukkulan huipulta. Samoin myös Lake Hollywood, eli pieni järvi kukkulan lähellä näkyy esteettömästi Downtown Los Angelesin pilvenpiirtäjien lisäksi. Voin sanoa, että mikään ei voita sitä näkymää.
                           Hollywood -kyltin historiaan kannattaa myös tutustua, sillä se ei ole aina ollut samanlainen ja se on monta kertaa pelastettu tuholta. Mitä Hollywood muka olisi ilman sitä? Kyltille on vaikea päästä, sillä asukkaat Hollywood Hillseillä eivät pidä siitä johtuvasta liikenteestä, vaikka harva sinne matkaakaan autolla. Asukkaat ovat nähtävästi tehneet diilin Googlen kanssa, sillä jos yrität laittaa mapsiin "The Hollywood sign", se näyttää missä se on, mutta se ohjaa Griffith Observatorylle. Se ei anna reittitietoja, joilla pääsisi kyltille. Matkan varrella tulee myös tiesulkuja, joita asukkaat on pystyttäneet. Niistä ei pidä välittää, sillä jokainen saa kävellä sinne, jos vain tietää reitin. Heti kun tulet reitin alkuun, on kyltti jossa lukee "No access to the Hollywood sign". Tällaiset on mun mielestä oikeastaan vihjeitä ja niitä kannattaa seurata, jos ei ole varma reitistä (naureskelin, että se toimii käänteispsykologiana, sillä se on niin läpinäkyvää miten asukkaat on yrittänyt piilottaa reittiä ylös). Eli kaikkia mahdollisia betoniporsaita yms. matkalla ylös kyltille kannattaa seurata, sillä ne vievät sut perille. Se on muutaman kilometrin matka, jos osaa nopean reitin. Meillä meni viimeksi puoli tuntia päästä ylös kukkulan juurelta, kun viime kesänä se kesti 2 tuntia puiston alkuun. Puistoonkin on piilotettu portti, joka näyttäisi olevan lukossa, vaikka tosiasiassa se on auki. Tälläkin reissulla jouduin muutamia neuvomaan ylös ja miten päästä portista sisään. Vasta porteiltahan alkaa se kunnon kiipeäminen kyltille, jos haluaa nähdä kaupungin sen yläpuolelta.
                            Mutta ehkä tässä tarpeeksi siitä kyltistä. Juttu alkoi hyvin yleistiedolla Hollywoodista, mutta päätyi kylttiin, haha! Jotenkin innostun itse hirveästi tästä aiheesta ja voisin kirjoittaa siitä loputtomiin, sillä mulle se on aivan tajunnan räjäyttävä juttu päästä legendaarisen kyltin luo ja näkemään ne entisajan hohdon rippeet, mitä Hollywoodista vielä löytää. Anteeksi siis pitkä teksti, joka vain yhdestä aiheesta, mutta seuraavassa postauksessa taas lisää Losin ihmeistä!


 (kaikki kuvat otettu iPhonella, eikä niitä ole muokattu, pahoittelut)

COPENHAGEN

5/23/2017

Hi! Today, I got to bed at 6.30 am and woke up late in the afternoon. Then my phone decided to stop working and I ate like crap. Also I was supposed to study but I didn't even open my books. So life's going pretty well!
                I decided that I want to write a post about my trip to Copenhagen a few weeks back. I've been to Copenhagen once before but I really don't have any memories of it because we were traveling all over Europe and I was pretty young so everything looked quite same to me. But I'm so glad I booked the flights two hours before departure and left on a little solo-travel-trip! It was actually the first time I've ever travelled solo and I actually really enjoyed it. It was nice having a few days just for yourself and your own thoughts.
 Meeting new people is so much fun and getting tips from the locals where to go and what to see in addition to the most popular sights among tourists is so much fun!
As you can see from the pictures, the weather wasn't too great. It was windy and pretty cold so I got a flu and lied in bed for a week after the trip with a high fever (also sorry for not editing these pics at all, plus they were taken on my iPhone so the quality isn't too great). But I guess these sights that you can see in these pictures sum Copenhagen pretty well, at least for tourists and people who don't have more time to explore this beautiful city! The canals are beautiful with all of the boats and the colorful buildings alongside with them. I can only imagine how beautiful they are during the summer when the sun is out and lot of people are out.
                         It was so cold that I decided I won't go see the Little Mermaid -statue since I've seen it already years ago and it was a long walk down where it is. I mostly did some shopping and sightseeing as much as I could in the cold. Now I forgot what I was supposed to write... But maybe this was enough about Copenhagen, since I now can't remember what I had in mind so I guess it's best to leave it here. 

Moikka! Päätin kirjoittaa nyt mun reissusta Kööpenhaminaan edes jotain. Kävin kuukausi/pari (En pysy enää reissuissa tai ajoissa kärryillä) Kööpenhaminassa hetken mielijohteesta. Varasin lennot 2 tuntia ennen lähtöä ja sit vaan vauhdilla lentokentälle. Ensimmäinen kerta kun lähdin pelkillä käsimatkatavaroilla, eikä se edes ollut niin kamalaa mitä kuvittelin, että se vois olla! Muutaman päivän reissu meni helposti Helly Hansenin 30L laukulla/repulla, muutama vaihtopaita vaan mukana, sekä hygieniatarvikkeet ja sun muu tarpeellinen. Totta kai kaupoilla tuli Köpiksessä käytyä ja sieltäkin tarttui jotain mukaan. 
                        Enpä tietenkään katsonut säätiedotetta lähtiessä, joten pukeuduin vähän liian kevyesti Köpiksen sen aikaiseen säähän verrattuna. Oli kylmä ja tuulesi, joten mähän tulin pahasti kipeeksi ja vietin viikon sängynpohjalla kuumeessa. Täysin sen arvoista kylläkin. Ensimmäinen reissu yksin ulkomaille! Oli mukavaa, kun sai vaan olla itsekseen ja tehdä asiat omaan tahtiin, ja olla vain omien ajatusten kanssa. Uusien ihmisten tapaaminen on ihan mahtavaa puuhaa, kun pääsee kuulemaan tarinoita siitä mistä kukakin on kotoisin ja paikallisilta, että mihin kannattaa mennä ja mitä tehdä. Oikeastaan tää reissu oli syy, että rupesin taas kirjottelemaan tänne, sillä joku Köpiksen kaduilla tuli kysymään multa oonko joku bloggaaja. Vastasin, että no sir, mutta kiitos kumminkin. Se sai mut harkitsemaan tätä asiaa, jota joskus vuosia sitten puuhailin ja josta pidin paljon. 
                         Kuvista (muokkaamattomista iPhonella otetuista, anteeksi siitä!) näkeekin millainen sää oli, mut eihän se menoa sinänsä haitannut, muuta kuin että en mennyt katsomaan Pientä Merenneitoa, koska sinne oli jonkin verran matkaa ja niin helvetin kylmä. Mutta kanaaleita veneineen ja värikkäine taloineen tuli nähtyä yltäkyllin, ja mun mielestä se kuvastaa aika hyvin Kööpenhaminaa ja mitä sillä kaupungilla on tarjota. Voin vaan kuvitella miten kivaa tuolla on kesällä käyskennellä kun on lämmintä ja paljon ihmisiä liikkeellä kaupungilla. Lennot Köpikseen voi löytää ihan todella halvalla jos vain voi hieman joustaa aikataulussa ja katsoa tarpeeksi hyvin kaikki tarjoukset, joten jos tarvitsee pientä irtiottoa arjesta, taikka ihan vaan viikonloppureissu, niin tää kaupunki on siihen ihan täydellinen! Paljon nähtävää ja tekemistä, hyvää ruokaa ja niiiin mukavia paikallisia, vaikka moni ei edes puhuisi hyvin englantia. 
CopyRight © | Theme Designed By Hello Manhattan